Kun treenit on nyt menneet kuin junat talvella, ni loogistahan on tietysti ottaa maximit irti ja aloittaa kilpaura. Joten klikki linkistä ja Suomicuppia voittamaan.
Takauma:
En ollut saanut kaveria sunnittelemalleni korouoman jääkiipeilyreissulle viikoksi 9. B-suunnitelma oli ajella yksin Lappicupiin. No eihän sitä rahaa ollut sitten laittaa 200e bensoihin. No jos joku toinen lähtisi, niin kulut olisivat vielä siedettävät. Rovaniemenpoijjaat järjesteli kisoja ja lopputansseja kuuleman mukaan viimeistä kertaa. Tahdon mukaan. Olin aina halunnut. Lupasin kotona tiskata kaksi viikkoa omat treenijuomapulloni. Viimein lähtölupa myönnettiin. SItten vielä se kaveri. Manguin ja manguin, mutta tällainen kenttätehtävä on pelottava valakonenäsille aloittelija-agenteille. No kyllä kokeneempaan kaartiin voi luottaa. SUURI PÄÄLLIKKÖ määrää kyllä jonun mukaani. Mutta ei ketään. Ei. ALkoi olla kyyneleen paikka.
Menin mukavuusalueeni yli ja laitoin epätoivoisena viestin vastaavien mielipuolten yhteiselle foorumille. ja kas! 10 min ja mulla oli kyyti. KIITOS! On uskamatonta kuinka asiat loksahtelee joskus, ja ylleensä sillon, kun alkaa rohkeesti elämään unelmiaan todeksi.
Kelaus eteenpäin: Ei oo ku 623km tämän illan siivu ja aamulla vielä 250km luikaus. Hep ja eiku pylly penkkiin ja maisema vaihtoon.
Matka meni mukavasti yhellä pysähyksellä jossa sauna,kahvit ja unta palloon. Aamulla sai vielä kuunnella mukavata maaseuvun turinaa. Sitte haettiin oikeita kiipeilijöitä Oulun kilpaseurasta takapenkin painoksi ja eiku sutiin kohti Rovaniemeä. Oulun ja Rovaniemen väli on muuten kohtalaisen pitkä, jos juot kaksi kuppia kahvia sekä pari mottia vettä lähtiessä. Tuo väli kun mentiin sellasella "Heikki Kovalainen"-taktiikalla, että ei varikkokäyntejä.
Nesteisten silmieni läpi tunnistin vihdoin viimein Rovaniemen PRISMA-kyltin muodot ja melkein helpotuin jo siihen paikkaan.huhuh.
Olimme myöhässä, mutta kisojen alkua oli päätetty siirtää. Sattumaa...?
Lopulta pääsi hoitamaan eväspuolen kuntoon (Saarioisten ruokaympyrä, banaaneja, karjalanpiirakat ja juomat tietysti!).ja Rovaniemen kisat olivat valmiit voittajan saapua.
Kisat alkoi ja mie lämmittelin vaihtamalla kuteet eteisessä. Säännöt on hyvä tietää, kun kilpailee. Kävin hakeen johtolankoja järjestäjiltä ja ymmärsin, että semmoiset oli. No tekemällä oppii. Pari tilan hahmotusta ja tsiikailua. Totesin pokaalin olevan minun!
Taktiikkani mahtui kirjoittamaan tulitikkuaskin kanteen: Voitto.
Pari lämmittely reittiä ja asiaan. Ensimmäinen kisareitti: Oho-lipsahti, eieieiei, ei mennykään ykösellä. Nooo.. Huolellisutta peliin. Kun vertasin omaa keskikehoani muiden vastaviin, huomasin, että minulla oli niinsanottua varavoimaa hiukan jopa mokailla. Nää ei oo täälä muistanu syyä. Syömättömyys syö voimat. Heleppo voitto siis tiejosa.
No sitten kisareitti 2: krimppinirhauttelutekniikka-testi. Siinä moni tappelija oli ansiokkaasti taistellu ja tippunu juuri ennen toppi otetta. Päätin herrasmiesmäisesti tiputtautua parilla ekalla yritykselläni. Sitten showalan ammattilaisena jännittelin vielä 10sekuntia hakien muka ratkaisua viimeiseen liikkeseen. Se kaikki oli tieysti vain hämmäystä. Sitten hain ns. "varman" toppauksen. Taputuksista päätellen upposi Dannymäisesti yleisöön.
Kisareitti 3:MITÄ!!! Minä en saa tästä lähtöotteesta kiinni!
Kisareitti 4: No nyt en pääse.
Kisareitti 5: Liian hapokasta
Kisareitti 6: ...EI
Voi olla että en voita ylivoimaisesti näitä kisoja, kun enempää karsintareittejä ei ole. Muutama on jo topannut eli päässyt ainakin 4reittiä. Nii ja sitten on vielä ne finaalitkin..
30 yritystä myöhemmin mikään ei ole vielä muuttunut. 5minuuttia aikaa jäljellä. Nyt voi olla jo vaikia voittaa.
15sekuntia ennen aikaa painaudun koko eläimellisellä voimallani seinää vasten. Tarjoan kantapäätä korkealle. Huudan reippaasti, kuten olen aikoinani oppinut Seppo Rädyn kisasuorituksia katsellessani. Sitten tajuan: -ei ole kiva jos yksi ja sama aina voittaa, ja päästän irti. Silkinpehemän laskeutumiseni jälkeen tuomari puhaltaa pilliin ja aika on täysi.
-On tullut aika jonkun muun ottaa voittajan raskas vastuu. Tuo glooria olla kaikkein paras. Ykkönen. Kiistaton mestari. Mestarien mestari. Sellaista ei enää ehkä tule, mietin ymmäräten paikkani universumin jatkumossa...
Herään säpsähtäen. Jyväskylään on vielä 243km. Sitten tietysti siitä vielä Hyvinkäälle pikkasen. Päätä ei enää säre.
-Otetaankko ruokatauko Rollsissa tai ABC:llä?
-Jep.
1300km takana, 400 eessä. Hymyilyttää vieläkin. Miksikö? No: "-Tuuppa Rolloon!"
Kuvia menosta sekä muutenkin vaikuuttavia otoksia : http://www.tamski.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti