Ahvenanmaan reissu lähestyy. Suunnitelmat muuttuu kokoajan. Eli lopputrimmin kävikin niin että henkinen puoli tulikin ensisijaiseksi.
Varasimme Mökin Å:lta jo helmikuun alussa. Se oli hyvä motivaatio ja tähtäin kuntouttaa ja myöhemmin treenata. Vaan nyt kun kaiken pitäisi olla tip-top, onkin hyvi masentunut olo! Takana on yksi hektisimmistä/tai väsyttävimmistä kuukausista pitkiin aikoihin. 3vkloppua keikkareissuja bändin kanssa + treenausyritykset+ kotihässäkät.
Onkin hyvä nyt tyytyä ajatukseen että olen saanut sntään tehtyä ylläpitävää harjoitusta. Vaan fysiikka on vain yksi osa. Kun nyt kupoli alkaa pettää ,niin mitä hyötyä on koko säästämisestä,treenaamisesta ja sitten siitä lomasta omalla unelmapaikalla, kun olo on koko ajan Ismo Alankoa mukaillen: "mua *tuttaa niin ankarasti, 'tuttaa aamusta iltaan" Koko ajan vain miettii kuinka ei ole kunnossa, kuinka tämä ja tämä asia voisi olla paremmin ja olen surkea kiipeilijä, ihminen, vanhempi ja puoliso!
Tiedän että näin ei oikeasti ole minusta vaan jostain syystä tuntuu siltä.
Näin ollen viime tingassa yritän painottaa nyt henkisen harmonian löytymistä! Olen nauttinut viiniä kun teki mieli. Kiipesin tradia ja oli todella upeaa! treenaamisen sijasta olen vain ollut ja lukenut ehkä vähän hyvää kirjaa. Juoksemasa kävin mutta vain sen verran ja sellaisen reitin kun oli mukavaa. Kiipeemään en enää mene jotta olisi sitten Å:lla olo kuin Talven jälkeen laitumelle päästetyllä Lehmällä!
Toivon, että kaikki tämä palkitsee sitten reissun päällä ja en pilaa sitä olemalla seurueen Haisuli!
Muistakaa pitää myös henkisestä minästänne huolta ja tehdä sille hyvää!
p.s.
On oikeastaan helpompi mennä treenaamaan kun pitää itseä ohjaksista ja malttaa panostaa pitkäaikaiseen jaksamiseen ja välttää olo siitä että on laiska ja kunto vain huononee!
No kolme ja puoli päivää lähtöön.
Yks asia on varma. Ensi lauantaista lähtien aion nauttia elämästä täysin siemauksin, vailla rajoituksia, koko kesän!
kärvistellään sitten syyskylmillä taas uudelleen!
