54,24!

Siemilen virvokkeita kabinetissa johtajan kera. Hän kiittää loistavaa ja rohkeaa toimintaani "kentällä"
Keissi meni tuubiin ja tavoitteet saavutettiin. Suomessa on taas hetken rauhallista.
Lyhyt kertaus tapahtumista:

Kankaanpään Niinisalon ala-aste hahmottui eteeni kuin Rooman Colosseum la 17.10-09. Tiesin sisimmässäni pystyväni tähän. Jossain joku kaikui kuitenkin vastaan...
Lähtönumero löytyi ja pääsin kiinnittämään jäljittimen kenkääni ovelasti. Naamion tilanteen sukan vaihdoksi. Pahaksi onnekseni toinen sukka jäi vaihtamatta. Musta oikeassa ja valkea vasemmassa jalassa meinasin paljastua. Ainostaan ripeä toimintani-kenkä jalasta ja toiseenkin valkoinen sukka, kenkä sujahtaen takaisin- pelasti henkeni.

Pieni lämpö päälle ja eikun jutun iskuun:




Agentti 013 paljastaa yhden maamme kovimmista järjestöistä- Kylmä Rinki - huomattavan rennosti, piilottaen täydellisesti kommunistiset aikeensa.

Hetki ennen paukkua.

11sataa paukahti ja kokenut sota-aasi haki heti suojaa puskista kunnes tajusi, että kyseessä oli niisanottu"paukku" eli lähdön merkiksi annettu kovaääninen merkki.

3km kohdalla huomasin olevani 5min jäljessä aikataulusta. Siihen loppui lätinät ja jätin siihenastiset jouksutoverini seisomaan. juottopisteen, 4,5km, jälkeen painoin hartsportit silmisä isompaa vaihdetta. Ja selekää alako tulla vastaan.

6km olo vakaa, joskin pohdin kosmista olemustani, sekä tulevaa kilometriä...hmm

7km.Olipa jumalattoman pitkä kilometri. Ei ole Hämeenlinnassa näin pitkiä kilometrejä. Liekö olin hetkellisesti onnistunut kosmisesti kadottamaan itseni pohtiessani syntyjä syviä.

7,5km juotto. Vihollisen kaksoisagentti tarjoaa juomaa ja virkkoo minulle: "juo rauhassa vaan, ei ole enää pitkä matka"
Heitän puolet taas naamaan, puolet puserolle, kuten näisä hommissa on tapana.

8km -Toiminnan aika. Olen kirinyt alun 5min mokan kiinni. Pari selkää napsahtaa taas plakkariin.

9km- Taas niitä pitkiä kilometrejä. No ei auta. Nyt pellit auki!

10 km- Prkle!! ne olikin maratonin kylttejä, ja koska 10lähtö oli n. 500 m edempänä päättelen liiankin nopeasti että vielä 500m.... Pellit pysyy auki. Vedosta huolimatta.

Maali häämöttää Agentti 013! -räkä poskella niinisalossa -09

Maali- oikeat 10km! Elämäni ensimmäiset! Herkkänä miehenretkuna kahdesti piti pidätellä itkua. Ensimmäisen kymppini strategiset mitat:

10km, 54min 24sek. 11sija. sarja M.

Plösö kuittaa ainakin viikoksi!

D-PÄIVÄ

Huomena la on missio "lenkkarijengi". Herätys 0600, aamupala 0700, lähtö Tampere ja edelleen Niinisalo 0800.
perillä 1015, paikanpäällä tulee sulautua porukkaan ja välttää epäilyttävää käytöstä.

Viimeisen viikon valmistautumiseen on kuulunut kaksi päivää Verkatehtaan alppimajassa, lepopäivä, tyhjennysharjoituksena 45 minuutin lenkki (sivuaa omaa ennätystä juoksuajassa), lepopäivä, kiipeilyä ja 20min kevyt lenkki, ja ny lepopäivä.
mittasin ton 45 min aikana juostun matkan ja passatin nukleaarianonimittariin kertyi 7,6km. Tästä päästään siihen, että boss briifasi jotta tavoitteet nousee. Pyrin nyt suorittamaan mission alle tuntiin.
Niin se on varsinkin salaisen pålvelun aika kallista.
Tänään haen vileä salaisen aseen: 5e karkkimättö=hiilaritankkaus.

voivoi..
ps. surkiata on, pitäkää peukkuja.
psps, ois uutisia pienoiskiipeilystäkin vaan mitä sitä kurjuutta enää lisämään...
eiku palathan.
-Plösö

013 ja Lenkkarit Heiluu!

SKÄDÄM!

Agenttimme pienoiskiipeilijöistä on rohkeasti ilmoittautunut erääseen juoksutapahtumaan. Taktiikkana on 10kilometrin aikana sulautua joukkoon ja tarkkailla juoksijoiden ryhmäkäytöstä ja sen mahdollista uhkaa maamme tulevaisuudelle ja pienoiskiipeilylle.

Tätä varten Agentti 013 on kovasti miettinyt naamiaisasua, jottei erottautuisi joukosta. On myös täytynyt harjoitella juoksemaan riittävän hitaasti, jotta olisi mahdollisimman aidosti ko.tapahtuman osallistujien kaltainen.

Eräällä metsätiellä nähtiinkin marjastajien toimesta epäilyttävän näköinen luihu harrastamassa jogginkia. ohjelmaan kuului tällä erää 12min juoksua,2min kävelyä,12j,2k,12jja viel2kävelyä.

Lajiharjoitteissa pikkusormien käyttörajoitus on hiukan haitannut menoa. Kiipeilemään on kuitenkin päästy. Päämajassa, Vanajantie kympissä, onkin käyty palaveeraamassa parhaillaan jo 2viikossa. Illat on menny haudutellessa toista pikkusormea kylmävesikattilassa.
Ulkokiviäkin on päästy tarkastelemaan. Niiden olemus on kuitenkin yhä arvoitus. On hienoa kuitenkin päästä jo kentälle paperihommien sijaan.


Agenttien TyHy-päivätkin pidettiin ja oivan moni saapuikin maailman laidoilta leiritulen ääreen. Agenttitaitoja miteltiin monin muodoin. Erilaisilla Ahoisiin asetetuilla rasteilla, vetoliinanpäälläkävelyssä eli nuorallatanssissa ja yleistiedon kuninkuuslajissa Trivial Pursuitissa. Saunassa ratkottiin kitkerimmät vakoilumaailman erimielisyydet. Toverillisuus paistoikin saunan jälkeen Agenttien naamalla ja ilta päättyi vanhojen partojen turinoihin legendaarisista missioista.
TyHy-päivillä nähtiin komeita suorituksia, joista voisi mainita ainakin "Young Gun"-Villen flash-ensinousu grillikatoksen katto-ongelmaan, jota ovat vuosien saatossa kokeileet todella kovat naamatkin siinä onnistumatta. Todella vaikuttava suoritus. Samainen kaveri veti myös näytöstyyliin kerroslaveri probleeman mökissä. Tältä tiedustelijalta voidaan odottaa mahtitekoja ja maanpelastuksia tulevaisuudessa.
Kaupin kiville Ahoisiin ensi noustiin parikin haastoisaa reittiä kuten: Love Me Tender5+ ja Me Naiset 5.
Vitosen Dyno näytti jälleen mistä nimi tulee ja nöyryytti agenttejamme oikein isän kädestä.
Lisäksi Sunnuntaipäivä toi tullessaan loistavan Slouper Factoryn 6C sekä sen vasemmalle puolelle Suu:n 5+, molemmat löytyivät Katiskoskelta uudelta ns Samin Kiveltä.

"Nyt mennään eikä kahville!"-tuumaa Diesel-plösö ja rynnäköi Slouper Factory:n

Sunnuntain kruunasi kuitenkin TODELLINEN MERKKIPAALU, kun Timo nosti PiKin aivan uudelle tasolle, ja samalla ensimmäisenä Hml-sta nousi KLASUN 7B+!!!-seisomalähdön. Tampereen hämythän tuon avasivat ja vahvistetut huhut kertovat, jotta myös totta maar´istumalähtökin on jo taipunut työväen alla. villit spekulaatiot liikkuvat jo hurjimmillaan 8A:n tasolla. huhuh. ONNEA KUITENKIN TIMO.
...tietysti kukaanhan ei olisi tuota vielä saavuttanut jos MINÄ en olisi löytänyt piilotellutta KLASUA mettästä..mutinaa,mutinaa....

Ja kun höhlä sählää niin välillä onnistuukin. 3.10.2009 Kolmevuotta kestänyt (itseasiassa näin jutun paperit jo 4vuotta sitten) keissi 130-tien metsissä sai pätöksensä ja vanha herra taipui vihdoin kuulusteltaessa. Modenri Klassikko 6C+. Hommaa tuli tänä vuonna vielä lisää ,kun asensivat puomin ja kävelyä tulikin entisen minuutin sijaan 25minuuttia. Itse piän ,että juttu vaan meni hienommaksi. komsiikomsaa..

tänne ei nyt jostain syystä saa kuvia tuotua..laitetaan ku onnistuu

JES!KUITENKIN MAHTI FIILIS!!

Ensi pe onkin vuorossa ujuttautumista suiston maisemiin Calliston paukutellessa tahtia.. ehkä raportoin ehkä en. bon voyage!!

Paskaa pukkaa, vaan minkä sitä mahalleen voi.- Kiipeilyvammat part3

No aika hiljasta on ollut.

Se ei yleensä lupaa hyvää. Ei nytkään.

Hei olen Sami ja olen kiipeilijä. (tässä kohtaa lukijan kuuluu vastata: Hei Sami.) Olen ollut nyt kiipeilemättä 2kk13päivää. (taputusta)Tänäänkään en aio kiivetä.

Niin en jaksa tarkemmin muistaa mutta toukokuun joku, oisko ollu 26 sain sormivamman ns kiipeilijän sormi. siitä asti olen pidentänyt ja pidentänyt kuntoutuksen aloittamista koska sormi vaatii yksinkertaisesti lepoa. Sitten lopetin odottamisen. minä kiipeän ulkona seuraavan keran keväällä 2010. Jos hyvin menee.

No miten, voiko vitutukseen kuolla? Minun kokemus on nyt, että ei voi. Ei vaan kerta kaikkiaan kuole, vaan kituu kitumistaan.



Hyviä uutisia on että sain juoksuhommat ekan ohjelman kohdalta päätökseen ja juoksin viime lauantaina eka kerran elämäsäni 30min. hip ja huraa ja illalla vähän kuraa! kilometrejä tuli varmaan vähä päältä 5.

ti tein VAPAAEHTOISESTI Cooperin testin. 2610m. no tavote oli tai olin ajatellu että 2700 menee. Ei menny.

Onneksi kuntoplussan nettisivujen kuntotaulukko antaa armoa 30-vuotisriman ylittäneille siten, että keskivertokunto muuttuu yhtä-äkkiä hyväksi. Joten minulla on hyvä kunto.

Kävin minä kokeileen viime su vähä otteita, siis niitä ISOJA otteita ja kesti se pirkaleen pikkusormi sen. No varmaan sitte syksy menee kierrellen oransiin värisiä jumalattomia ovenkahvoja keivillä. sentään lupaa hyvää. Nyt tavoite on olla harjoituskunnossa tammikuussa.

Yritän myös juoksuhommissa petrata. Tulostin itelle 10km juoksuohjelman. Aattelin alotella ens viikolla. Yritämpä tarinoia tänne miten se menee...

Nyt voi siis reenata kaikkee muuta ku ite kiipeilyä. siis vatsaa ja yleiskuntoa..mutta ku jotenkin siitä on se mielekkyys poissa kun tietää että kunnolla pääsee runttaamaan ja näkemään kehityksensä, TAI TAANTUMAN, vasta ens keväänä. no kattellaan jos sitä jotain jaksas. Kesällä en ainakaan teheny mitään reeniin viittaavaa, ellei siihe lasketa päänheilutusta Basson varressa. Ketä kiinnostaa käykää ikuinenvaiva.com:ssa tai.net,.fi tjn..kuites ikuinenvaiva. voitte jopa päätellä filminriekaleesta ite onko touhussa mitään liikunallista.

Ei nyt enempää. ehkä joskus.

sellanen tuli tähän loppukaneetiksi kuin että:

" Can´t break a broken man"(Seppovaara/Blake)

Polvivamma ja sen seuraukset.

Pääsiäisenä tuli hankittua polvivamma. Jippiii! Nimittäin seuraavana aamuna viimeistään tiesi että nyt o jotain pieleessä, normi kävely otti kipiää. No mitäs se ny sitte haittaa. No EI VOI KIIVETÄ! No onneksi on Dave Mcleodin Blogi, jota olen lukenu ku raamattua. Sieltä olin vahingossa oppinu jotain nimeltä kuntoutus. Polvi nimittäin äityi niinkin pahaksi, että piti kuntouttaa. Liekö kyseessä pieni venähdys/revähdys.

No mutta tiiättekö mitä? Ai ette? No minä kerron.

Nimittäin pari päivää lepoa, kylmähoitoa ja buranaa. Sitten pikkasen päivittäin rasituksen kasvattamista. Kun polvi kesti arkiliikkumisen, sitten oli vuorossa kävelylenkki ja venytyksiä, ja Tulos: viikon kuluttua pystyin jo juoksemaan lyhyen aikaa.

Sitten kun piti kiivetä noita siirtomurkuloita, asenne muutos kohti köysikiipeilyä oli vielä tehtävälistalla. Polvi tuntui kestävän jo normikiipeilyliikkeitä, mutta ei mitään sirkustemppuja. Köysikiipeilyssä yleensä ei joudu tekeen moisia venytyksiä ja jalkakoukkuja joilla on kaikenlaisia hienoja nimä. Googlailin myös, että tämmöset vammat paranee 2-3viikossa. P..leen pitkä aika jos on näin kiviaddiktoitunut.

Niin no minä sitte köyen päähän ja pari nättiä reissua ja hoin itselle että mahtvaa kun ylipäätään saa kiivetä. Toimii...kuntoimii...ja välillä keivillä treenejä polvea varoen ja tunnustellen. (tässä kohtaa täytyy kiittää kotijoukkoja kärsivällisyydestä. Angstinen mies ei ole hyvää seuraa kenellekään;)

Sitten siinä vaan jotenkin kävi niin, että huomasin erittäin nopeasti ratkaisseeni itselleni tähän mennessä vaikeimman köysikiipeilyreitin liikkeet ja jäljellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vastata tilanteeseen ja kiivetä reitti. Tunne siitä, että se on oikeasti mahdollinen, tuli yllättäen kotona ja kädet ei lakanneet tärisemästä ja päivän täristyäni tein Timolle mahtavan tarjouksen: herää helekatin aikasin ja lähe minua varmistamaan. Itse et kerkeä todennäköisesti kiipeemään. No kuka tahansahan moiseen suostuu! Niin oltiin yks ke aamu Jaanankalliolla 8:30

Jännän koko haasteesta teki tilanne, että nilkkojensa murtaminen kyseisellä reitillä onnistuu kyllä yhdessä kohdassa, pieni moka vaan ja naps. Siinä on sellain pieni hylly johon on mahdollista tippua tietystä kohden. Mutta tuo kohta tuntui erittäin varmalta. Tuttu vääntö vatsassa (perhosia vai jopa harakoita) kertoi, että nyt se on koitettava. Muistan varmaan ikäni kun päätin kokeilla ja vedin köyden alas jotta aloitan. Kun ne pelkät jatkot roikkui siellä reitillä odottamssa minua. Suorastaan tuijottivat minua. Pientä ihmistä. Niin haavoittuvaista. Se oli jylhä näky.

Magma Red 6c+!

Oliko pikkasen hieno tunne ylhäällä!!! ja tämä tuli juuri nyt, koska minulle tuli se polvivamma ja piti vaihtaa köysikiipeilyyn. Mitä se elämä olikaan..

Reitti oli itselleni erittäin merkityksellinen koska muista kun ensimmäisen kerran 2005 tulin kalliolle ja tuo kohta vangitsi heti katseeni ja aattelin, että siitä ne ihmemiehet kiipee. Ja että, miten ihmeessä ne sen tekee ja että minä en ikinä a)uskalla, b)pysty kiipeen tuota kohtaa. Se oli vaan niin hurjan näköinen.

Nyt olen sen tehnyt.

Vamman seuraukset jatkuivat ja pari viikkoa edellisestä juhlistin vappua uudella vaikeusaste ennätyksellä:Haloo 7a.

Polvelle kuuluu nyt ihan hyvvee. Ei ole vielä aivan entisensä. Kestää kuites taas pienoiskiipeilyn. Ja sitä on nyt tehty. Kotikivellä Kuralassa näin yhden kohdan nyt uusin silmin. Vierailin intensiivisesti 3 päivänä paikalla ja hikoilin sinne uuden reitin Kurala-traverse, vaikeutta n6C. Tämäkin oli kaikkinensa hieno matka, koska katselin kohtaa jo 3vuotta sitten ja joka kesä sen jälkeen kokeilin kohtaa,mutta en löytänyt otteita vasta kun tänä keväänä. Käviköhän joku asentamassa ne sinne..? Timo et kai vaan...

Sitten viime to olin Pinsiössä maistelemassa vähän muuta maailmaa ja tulos oli musertava. En vieläkään oikein kai käsitä mitä tuli tehtyä:

Tikkilista( egoilua siitä kuinka hyvä on ollut):

-Retki-Dikter 7A+

-Helmi 7A flash

-Ryöstöretki 6C+

-Namukas 6C

-Hirvitatska (seisomalähtö) 6A+ flash

-Keskari (slabi) 6A flash

Plus todella hyvää yrkkää ts. aivan kiivettävissä ja tätä lähen kyllä koittaan tänä kesänä. Ja äkkiä: delirium trementes(?) 7A+/7B. En uskonut, että saan itsenäni maasta ylös ja miehän kiipesin jo käytänössä vaikeimmat muuvit... siis hä.. Mitähän aamukahviin jää keittimen putkista..

Helmi 7A, flash.

ps.Timo: oiskohan paikallaan tiettyjen vaikeustasojen tarkastaminen(vrt.tikkilista)

Pääsiäinen part 2

Nonniin. La:

Aamulla löydämme yllättävällä keveydellä tulevan kohteemme. Hattulan kivi. Aamul menee keliä ootellessa. iltapäväksi o luvattu parempaa. Ja pikkasen vaikuttaa juniorin syönti-, ja nukkumisajat. Se on muuten hirvee härdelli ku lapsen kans lähtee retkeileen. Herätään jo aamu 8 aikaan viimeistään, ja silti ollaan valmiita n4tunnin päästä. On vaippaa, hammaspesua,vaatteenvaihtoa,puuron keittoa, tiskausta, puuron syöntiä, tiskausta, vaatteen vaihtoa, oma aamupala, kahvi ja sitte vaipan vaihtoa, pakkausta, evään tekoa, vaipanvaihtoa, ruuantekoa, syöttöä, naamapesua, vaipanniin vois vaihtaa ennen lähtöä. Omat kuteet täytyy ettiä, pukemista, huhuhuhuhuh, no.....no n. 12 jäläkeen päästään liikekannalle. Nyt se stten nähään miten o reenipyristelyt purrut sitkeään pohjoisen luikkulihaan.

aika mitään sanomaton kaveri kuvassa. Onneksi on selässä sillä tuo tuleva adonis.

Perillä pääsee syvä helpotuksen huokaus. Kukaan ei ole talven aikana vienyt kiveä mihinkään! se on jopa kuiva. no joo, ei kaikki kuites ihan priimaa, oteharja jäi kämpille.
Pyöritelen käsiä kuin Kimmo Kinnunen ennen yli ysikymppistä Tokiossa. Sitten vain asiaan, ei auta muu.
Joutsenvariaation (nämä nimet ei sitte kerro kovinkaan monelle mitään. pääasiassa kyseessä on Hämeenlinnalaiset kivien muodot tietyistä kohden,joita pitkin kiivetään, mutta hei, aloittakaa´uusi harrastus, kiipeily, ja tulkaa hämeeseen ja myö näytetään) eka ote nasahtaa talvisen, sisäkiipeilyllisen kuohkeaan ihoon ja viimeistään silloin tajuan ulko ja sisäkiipeilyn suuren eron. Pamautan ylös ykkösellä. ooolrait.!

Joutsenvariaatio 6b(+)lähtömeiningeissä.

No sitte se o roobot mariiee-boulderi.. Manailen kaikkea mahollista. Anna huomauttaa yhden puutteen mihin en ole valmistautunt. "mitäs jos se menee ekalla?" no niin, niihän siinä kävi. Se meni ja oli aikaa passailla ja hakia otteita. Onko talvinen kuumeilu siis tuottanut jopa tulosta. kai se niin vain on. tämä kaikki vielä ottaen huomioon eilisen sisäkiipeilyn. Olisin kuitenkin taipuvainen nostamaan vaikeusasteen 6c:n tasolle. Se yksi muuvi on vaan semmonen. no ei se niin tärkiää ole. oujes.
Robot Mv.-09Se vaikein muuvi, on muute näkönen. ja mie oon iha sävy sävyyn

Illalla paistellan Kanafileet ja lämpäytetään sauna. Ilmapiiri on jopa hetkittäin epäilyttävän rento. Olemmehan kuitenkin yksivuotiaan pojan vanhemmat.

Su

Täksi päiväksi on sovittu köysihöpelöintiä Jaanakalliolla. No voihan sen ajatella että monta boulderia peräkkäin ja sitten on vaan se köysi siinä. Ei vaan hippihän diggaa kaikkea paitti sotaa.
Kun aamuhäsläköinti ja pakolliset sarkasmit on hoidettu niin eiku matkaan veli hopea. Olemme hienosti aikataulussa. Haemme Timon vain 1/2tuntia myöhässä.
Lähdin tähän päivään asenteella kaikki kiipeily on hyvästä, mutta kun ne seinät näkee, niin se Conan barbaari vaan herää. Eli teki mieli yrkätä omia vaikeita. No meitä nyt oli muitakin matkassa ku minun suuri egoni, mutta kuites, pitäs sen miun egonkin saaha kiivetä. No siis tulos on, että huolimatta otollisista olosuhteista saan käännettyä yleisen universumin vakion negatiiviseksi. Tämän negaation voittaa kuitenin haikkaaminen naisilta piiloon juniorin kanssa kallion päälle. Voi jos ne tietäs mistä me mentiin. Päällä attelen, että mitähän se juniori tuumaa näkymistä.. Vastaukseksi saan kuorsausta olkani takaa kantorinkasta. että näin.

tuola met olthiin, mutta sie vain nukuit

Illalla kireys ei taho poistua ja napsut on tarpeen. No tulipa tiskit tiskattua ja musaa kuunneltua sekä vietettyä lisää Isä-poika aikaa. Ilta kuites päättyy hyvin. Päädymme ratkaisukeskeiseen ajatteluun. Täytyy vaan löytää ne keinot miten pienen lapsen kanssa kiivetän sujuvasti. Esim. lapsivahti voi viiä lapsen muualle jolloin molemmilla on rauha tehä omiaan. itse koin tämän hyväksi tavaksi. Oli paljon mukavampaa haikata juniori selässä kallion päälle kahestaa, ku olla sen kans kallion juurella ja yrittää pitää se pois kiipeilyalueelta ja kuitenkin hyvällä mielelä ja touhuamassa.

Minä se vaan tässä kiipeilen, mitä ne nuo vanhukset oikein ressaa? reitti: Hössi, 1a+

Kiikut muuten meni taas hyvin. Koko perheeltämme. mutta ku se ei aina ole niin yksinkertaista.

Ma

Jätetään juniori Annan siskon hoiviin ja käyään pikaisesti Ahoisilla kivien tilanteen kartoituksessa. Ovat kohtuu kuivia ja päätänkin yrkätä Loathium projektia. Kaikki menee mahtavasti ja löydän tunnin aikan muuvit ja saan ne yhtä luukuun ottamatta tehyä. Ny o vaan semmonen juttu että polven ulkositeet otti vähä damagea ja kattellan miten suuri vahinko on kyseesää. Joka tapauksessa hieno edistys. Tein mm. muuvin jota en ollut viime kesänä saanut tehtyä. ja tämä on jo 4päivä putkeen. siis kiipeilyä. Mukava oli olla uylkon avaikka ilma ei ollut kuin morsian.

Projektointa-Loathiumilla. kryptinen toe-hook.(nyt ku Timo tiiät ni et sitte tiiä tuota!) Iha mukava kuva,tänks Anna.

No ny on tämäki kirjotettu ja huomena ootta työt, lepopäivät treeneistä pe asti ainaski ja odotus siitä kuinka vakavasti polven nivelside o menny..

T: -Hiukan on kuites positiivinen fiilis, sorit vaan.

Plösön Pääsiäinen

Hei taas! Keksin oivan jutun. Raportoin tänne pääsiäisen kulun päivä päivältä. Näin se mennee ku yrittää leikkiä treenaavaa wanna-be-kiipeilijää.

Pe
Hirviän aamukinan (jonka minä aiheutan, koska haluaisin jo ikuisuuksiksi ulos yrkkään omia projekteja-not going to happen! hei meillä on lapsikin) jälkeen päätämme mennä Keiville kiipeen, koska ulkona on epävarma keli. Keivillä tulen toisiin aatoksiin ja päätän mennäkin itte iltapäivällä ulos. Ja sitten muutan tätä päätöstä, ja päätänkin kiivetä sisällä. Pääsee Lammaspaistin tekoon ajoissa ja saa leikkiä kokkia. No, tämä aiheuttaa logistisia onkelmia naisväessä ja eiköhän ole taas pikkasen känkkäränkkää ilmassa. No onhan nyt pääsiäinen, eikös ne noidat ny lentele.
Mutta itse kiikku kulukee hyvin ja rikon omia ennätyksiä reiteillä. Ja mikä kuitenkin parantaa ilmapiirin lopullisesti on se, että varsinkin Anna on liekeissä ja vetää ykösellä niin sanotun valkosen poikkarin ja pamautta siihen päälle korkealle nousevan kurkottelua ja hipsuttelua(hipsiäistyylistä liikettä otteen pintaa pitkin, kunnes saa kiinni otteesta(Hipsiäinen kts.Pikku Kakkonen))vaativan ongelman. (niin ja se, että pyysin omaa kiukutteluani anteeksi)Kiivetessään hän osoittaa hermokuria ja kun liikkeet tekee hitaasti niin ei hötkyily tiputa seinältä. Sitten Anna vielä teloittaa valkosenreitin negaseinän puolella ja yllättää täysin itsensä kiipeämällä pätkän kattoa. joten on siis ihan hyvä päivä.
Plösö-juniori ny sitten viimein uskaltautui koskemaan keivin stereoihin ja nyt o sitte aina kiellettävä ts. helvetti on irti. Kotonahan on jo rikki mennyt dvd ja cd-soitin ku herra on "säätäny"
No ulos ei sitte mennä tänään mutta lammas on hyvää ja viini ja sauna ja yksi saunanjälkeinen lappari ulkoterassilla tekee hyvää ainakin mielelle. Ja JYP voitti Kärpät ja johtaa finaali sarjaa ny 2-0!
Nyt sitte kiistellään niin ittensä ,ku perheen jäsenien kanssa, että mihin huomena,heh. No ehkä Hattulaan kokeileen Robot-marieta yms. Pelota tosin ihan hirveesti jos ne ei mee niin hyvin ku viime keväänä. On vaan niin paljon helpompaa yrittää jotain, jota ei ole päässy, kun mennä vertaileen kuntoaan johonkin, jonka on just just päässy viime vuonna. Toinen tapa ruokkii varmasti positiivisuutta, toisessa on mahdollisuus pistää isot masiksen rattaat liikkeelle. Arvatkaa vaan kummalla tavalla lähetään. -TULTA PÄIN- Horses of Hades here I come!!

huomiseen- Motivaatioylikuormittunut ja sen angstiseksi mielialavaihteluksi kääntänyt Plösö

Taistelu on päällä

Puolitoista kuukautta on mennyt edellisestä tekstistä. Niin ne harjakaiset oli ja ja seuraavana päivänä olinkin jo häissä Oulussa. Eli Keivi on kunnossa ja Kaveri naimisissa. Paluumatkalla olo olikin sitten kuin väärin tankanneella viienkytäkilometrin kävelijällä.

Kovaa vääntöä keivillä

No täälä taistelu jatkuu yhä. Hyvä hyvä. Mutta tämä taistelu on ottanut uhrinsa. Pienoiskiipeilijät tiimistä Timo on jo hyvän aikaa ollut kuntoutuslomalla ja boulderit hän joutuu unohtaan vielä tältä keväältä.Meikäläisellä kitisee oikean käden keskisormen nivel. Ja juuri kun sen kanssa oppii jotenkin elään, venäytin reiteni. ELi juoksuohjelma senkun vaan venyy ja paukkuu ja en kehity mihinkään. Ulkona kosteus vaan jatkuu ja kevät ei kai tule laisinkaan.

Rahatilanne ei näytä hyvältä ja Hammas suurella todennäköisyydellä pääsee kiekkotermein ensimmäisestä osaottelusta (kevätkausi) voittajana. No mitä tehdä kun mieltä painaa jatkuva takaiskujen sarja?

-Uuusia välitavoitteita ja treeniohjelman jatkuvaa säätöä ja vammoihin sopeutumista! K.I.S.S. (Tamminen) ja palkkio tulee myöhemmin.ehkä.. mutta on hyvä keksiä hyviä syitä olla iloinen.

Julkaisenkin näin pari väli tavoitetta:

Siinä se menee tosta jyrkimmältä kohalta suoraan ylös. "Loathium"

Boulderprojekti viimevuonna kehitetyltä Ahoisten alueelta: Loathium. Oon saanu viime kesänä persauksen irti maasta lähtöotteilta. Sellainen negatiivinen lyhyt ja erittäin matalasta asennosta lähtevä boulderi. vaikeudesta on vähä vaikia sanoa mittään ku ei oo saanu ku pyllynsä ylös turpeesta. Vaikia. Kiipeän sen silti!!!!!!!!<-hirveä uho.

Toinen ihansiissikavaikiaenikinäpääse jossa en oo ees sen vertaa tehny on niin sanottu Etelä-Amerikka-Boulder Ahoisissa. Reitti siis menee kivikehyksissä jotka muodostavat ko.manteereen muodon. Löytyy Agenttikiveltä.

Sitten on vielä Hattulan kivellä Robot-Marie reitin loppuosaa hyödyntävä mutta erisuunnasta aivan eri tason kuntoa ja verkkareita vaativalla lähöllä varustettu onkelma. Puoliväliin on päästy, mutta sitten on se kohta jossa tiputaan kaikki, kun ei jaksaa pitää kiinni kivestä kropan liikkuessa.(huomaatteko kuinka yksinkertaista kiipeily lopulta on)

Plösönä Robot Marie-boulderilla, kyseenalainen 6b+. Se projekti tulee tohon oikelta. R-M taas lähtöö tuolta kuusen persauksesta

Aion myös sotkeutua köysihommin mutta niistä ehkä myöhemmin.

Tähän aikaan vuodesta kuuluu ylisuuret uskot omista voimista ja tulevista tavoitteista. Mutta hei, kun tavottelee taivasta pääsee puunlatvaan. hoooooooo!

Vakavaa asiaa:
Voima jakso 4viikkoa on nyt ohi. kevyttä n.2viikkkoa vietän ja pääpaino pitäs ainaki olla tekniikassa ny, jos satun käymmään keivillä tosin olen jo hiukan siirtynyt kohti voimakestävyysjaksoa joka alkaa pääsiäisen jälkeen ja kestää 6 treeni kertaa, n.2viikkoa. minun kroppa ei varmasti kestä tällä hetkellä tuon enempää.

Voimakestävyysjaksolla ajattelin tehä silleen, että kiipeän viittä raskasta ja vaikiaa reittiä peräkkäin aina yhtä reitiiä niin pitkälle ku pääsen, toppiinhan pyritään. tyyliin: 1reitti vaikein, mankkaus, 2 reitti, toiseksi vaikein, mankkaus, 3reitti, mankkaus,4reitti, mankkaus, 5 reitti ja sit 5-10min lepo, ja toistan saman vielä kahdesti. Tämän jakson jälkeen yksi viikko kevyesti ja sitten pikkuhiljaa pitäisi kohdata ne tavoitteensa ja nähä totuus.. joka pelottaa.. entä jos en ole kehittynyt...

Tosa mennäviikoilla roikuin otelauassa kotona ja tein vertailevan treenin jonka olin tehnyt samaan aikaan vuonna 2008. Otteessa roikkuminen oli parantunut parhaimmillaan jopa 3-4sekuntia. se kyllä lupasi hyvää..hyvä tapa ja kyllä se treenien merkkaaminen vihkoon kannattaa.

tää oli ny tällanen tylsä teksti.

-diisseliplösö

these weeks i´ve been mostly listening to Meshuggah:Obzen

Ikuisuusprojekti Klasua(maybe 7c) tapaamassa. Viel o lunta, on nousu vain unta

Lyhyt päivitys, mitä kuuluu Sami-Petteri?

JAKSAA! JAKSAA! JAKSAA!! nimittäin odottaa että treenaus alkaisi todenteolla. MEILLE TULEE KEIVI!!!!!!
Se on hyvällä mallilla ja totta. Tai sitten tämä on yks heleveetteksen pitkä uni. Kun on keivi, niin on pakko olla terveenä sellaisia jaksoja, että pääsee kiipiämään, eihän sitä voi vuojen ympäri jossain flunnssassa pyöriä, eihän.

Sitten edellisen jakson on tapahtunut seuraavaa:
Sain reeniohjelman valamiiksi: kultainen ajatus oli: ma-lenkki+vastalihakset, ti-kiipeilytreeni+leuat ja vatsat, ke-lenkki, to-otelautatreeni+leuat ja vatsat, pe-lenkki ja viikonloppuna mahdollinen 3kiipeilytreeni. Viisi viikkoa tätä ja painotus määrässä ei voimassa. sitte 5vk voimaa painottaen ja AVOT! kyllähän alakaa kiipeilyttään! NO,
Eihän tuota jaksanu, usko vähä loppu ja ku kipiänä ollu ja jajajaja.. ELi ensimmäinen muutos oli ,että lenkkeilyä vähennettiin niin, että voin tarvittaessa pitää lenkkipäivänä lepopäivän. toimii. no nytten on 3viikkoa yhteensä ollu reeniä ja oon saanut kokea myös vatsataudin joten painonpudotuskin on hyvällä mallilla. Otelautatreeni on seilannut tyylistä toiseen ja olenkin ajatellut, että pääasia ku treenaa. toimii.
Muutenkin hei, tsill aut, enhän voi enää mitenkään päästä parempaan kuntoon kuin viime vuonna. Olen vain n.6viikkoa jäljessä aikataulusta. vauvauinti on muuten kivaa! lauantaisin meillä on sitä. Siitäkin olen ollut poissa sairauden vuoksi..
Musiikki toimii jälleen taas myös! siitä olen hyvin kiitollinen. vinkki: Kauko Röyhkä ja Riku Mattila: Helvetti
nii ja se: ..Kaikki menee hyvin kun oot nnuorri, tsubaduba..
eniveis:
Olen puhunut kotiväen pyörryksiin aiheesta kiipeily ja sen treenaus, Luulempa muuten, että hyvä harjoitusohjelma koostuu pääasiassa kaikista pienistä seikoista kuten ravinto, lepo, psyykkeen eli onnellisuuden ylläpito, riittävän monipuolinen tietämys liikunnasta jne..eikä niinkään itse treenaamisesta.
Olen vajonnut syviin masennusjaksoihin(n.2-3h jaksoissa) ja uuvuttanut kaikki yleisellä valituksellani maailman epäoikeudenmukaisuudesta suhteessa tarvittavaan lepoon ja treenimääriin. Käyttänyt sen jälkeen maalitauluna naapuria, joka taitaa kanssa jo kohtsillään vältellä seuraani, kun joutuu ikäänkuin psykoloogikon paikalle.
Olen nauttinut Kananmunia kuin talouskeittiö ja vitaaminit ovat nykyään karkkiani. Ken meillä ovesta käy tietää hajusta, täällä asuu urheilija!
Näyttää myös siltä, että rahoitusta tavoitteeni toteuttamiseksi on kiristetty ja onkin uhkana, että en pääse ollenkaan ahvenanmaalle.

Silti poijaa ja tytöt, silti uskon että tämä onnistuu!
Sillä kiipeily on lopulta uskon asia.....

ja jotta uskoo on nähtävä...

ja näkemisen avuksi kävin Näkemisliikkeessä ostamassa erilaisia näkemyksiä. Nyt voin tarvittaessa ottaa erilaisia näkemyksiä ja uskoa periaatteessa mihin vain, myös siis siihen, että Kiipeän sen hampaan GREIDILTÄÄN 7A+ ainakin...ehkä 7b...c..c+...

ja lisäksi MEILLE TULEE KEIVI!!!

JA HEI K-E-I-V-I-N H-A-R-J-A-K-A-I-S-E-T!!!!!!!!!

Projekt Hammas

PROLOGI:

Kalsea loppusyksy on takana. Hiljaista oli ja kirjoitusinto sen mukainen. Loppuvuojesta 2008 ei lauluja kirjotella. Saatiin ainakin kuites ruuvattua uusia pienenpieniä otteita Kaurialan sisäseinään. Kyseinen seinähn täyttää köysikiipeilyseinänä myös boulderoijan eli PiKiläisten tarpeet korkeuden ollessa huimat alta 5m..

Loppusyksyn kiipeilytavoitteet eivät toteutuneet, ts. projektit ei menny. Sehän aina innostaa. Itseasiassa jo kaikki reissutkin meni pertseelleen, ei kiinnostanu, ku ei uskonu itteensä. Kalseat ilmat vain komppasivat minua kohti syvyyksiä. Yleinen meillä kuultu repla oli jotakuinkin näin: "Ei vaikuta lähtiä, ku se on kuitenki märkä ja muutenki on taukoa, ni ei oo enää kunnossa, ja ei se mene ja sitte ..tuttaa." hyvänä kakkosen tuli "einy jaksa". Lapsensaaminenhan ei ainakaan anna lisää rentoutumisaikaa, ja lisää unen määrää. Näin vain sitten seurailin kun kaikki alkuvuonna hankitut voimat ja taidot valuivat pikkuhiljaa kusena pönttöön. Tulee herkkänä ihmisenä mieleen runoutta kun muistelee mennyttä syksyä: "syksy saa minä en" oivoivoivoivoi sanoi siskon lapsikin..

Ihmismielen voi kuitenkin aina psyykata positiiviseksi ja näin huijata totuutta. Näin tein. Ja kun vauhtiin pääsin, ostaa päräytin lenkkikengät! Olen vakuuttunut, että juuri juoksemisen aiheuttama läskinpuutostila auttaa minut ensi kesänä huippusaavutuksiin. Lisäksi surffasin silimät kipiäksi netissä hamuten uusia treenivinkkejä ja ohjelmia ,jotta ranteeni jotka kannattelisivat hentoa loppukehoani rautaisine vatsalihaksineen, olisivat paksut kuin suomalainen honka ja sitkeät kuin paju!

Lisäksi aloitin kuristamaan ravintohommissa tavoitteena n.5kilon puotus. Asenne oli jotakuinkin että jos ei vauvan kans jaksa reenata ni ainakin voin olla syömättä ja näin ensi keväänä kun jaksan reenata niin oon sitte jo valmiiksi kevyempi.

Juoksuhommat päätin aloittaa aivan alusta, koska olen yleensä juossut vain kiireessä bussiin, tai kylmän välttämiseksi baarista kotiin. Kerran vedin kuupperit täysillä ja jo kuolleena maatessani kuulin opettajan tasapaksun lakonisen äänen:"2400m" sitten näin valon.. Valon keskeltä kuului matala miesääni: "koita Sami musiikkihommia."

Vammojen väälttämiseksi siis aivan alusta ja siihen kuulu periaatteessa vaan 15min kävely jossa 2min juoksua. Noo kunnolle ei haaste mutta nuille nivelille varmaan... Kyllä tän kestää kun sitte pääsee kuuen viikon jälkeen jo vähä juokseen... NO VÄHÄMPÄ TIESIN MITÄ TULEMAN PITÄÄ. Liimailin vain ylpeänä Hammas-reitin kuvia eteisen seinään antamaaan lisämotivaatiota...

PROJEKTI 2009:

ELÄMÄN TARKOITUKSENA ON KIIVETÄ AHVENANMAAN KLASSIKKO HAMMAS 7a+ !!!

ylväs tavoitteeni (löytyy kompuuterin taustakuvana ja eteisen ilmoitustaululta , jääkaapin ovi oli pakko antaa Annan reviiriksi(nalle puh))

Tavoitteenhan ei tule olla realistinen joten tuo kelpasi vallan mainiosti. Oli jo melkeen joulu ja olin päässyt lenkkihommisssa alkuun ja painokin oli tullu hiukan alas. Hyvin meni. Kiipeilyt olin laittanut n.3viikon tauolle kokonaan. Kaikki aiheeseen liittyvä esim.lehdet ja nettisivut olivat pannassa. tuntui loistavalle, olin kääntänyt heikkoudet vahvuudekseni ja panostanut hommaan. Sitten alkoi jokin...:
vk47 keskiviikkoilta, tuntui pientä kurkkukipua ja yleistä heikkoutta.päätin olla torstain pois töistä ja loppuviikon reenaamatta mitenkään.
vk48 olisko ollu tiistai, tuli nuha. jatkoin lenkkeilyä kun lepo ei auttanut ja nuha hävisi. ..hetkeksi
vk49 taas abaut tiistai kurkku uudelleen, samat toimet kuin edellisellä viikolla....
vk 50 Täysimittainen sota kropassa! Kuumetta 39,6C, Nenä on muuttun räkähanaksi. Kaikki reenit ajettu alas. Matka muistona kuumeilusta saan yskän

kyllä sairastaminen on kivaa!

saapi ottaa drinsua ihan luvan kanssa

vk 51 Nuha jatkuu, yskä jatkuu, EI URHEILUA,potutukseen viiniä n.5pulloa
vk 1 Yskää ja nuhaa EI URHEILUA lisään potutukseen kalijan viinin vaikutusta tehostamaan.
vk2 Loma loppu ja takas töihin. Yskä ja Nuha alkavat hellittää ja kerkeän jo tiistaina sanomaan työkaverille aamupäivällä että nyt taian tervehtyä. Mitä sitä paskaa, iltapäivällä nenä aukeaa jälleen ja ei taho maailmassa paperi riittää.. Vitutta jo niin että ei oikeestaan vituta enää. Yskä tosin helpottaa EI URHEILUA
vk 3 Nuha menossa poskiin joten saan antibiootit ja uutta sumutetta nenään. EI URHEILUA

viikot 52 ja 1 vietimme Lapissa ja saipahan sitte muutkin sairastaa.. meijän perheessä ensi Veeti, Sitte Anna, sitte Annan sisko, Anna äiti, annan isä, Miun sisko, sen lapsi, sen mies, minun isä.... Hyvä oli Loma Lapisa.

huippu-urheilu vaatii huippuravinnon: tässä viime aikoina käyttämäni lisäravinteet

voin vain todeta että Jumalan viha on niskassani..
..uskaltasko tässä nyt sitte ihan hiljaa mainita että jos ens viikolla vähän kävelis ulkona...
Täältä tähän: melekeen 32vuotias vitutuspsykoosin omaava perheenisä, joka on kadottanut otteen todellisuudesta ja aikoo vieläkin kivetä tänä vuonna Hammas-reitin. Jo keväällä.