En tiennyt olinko valmis kohtamaan tulevan fyysishenkisen, paastoamishenkeä ja seikkailumieltä vaativan haasteen päästä TUSKAn huipulle.
Mt.Tuska lännestä päin kuvattuna
Jaostossamme oli pitkään vaitonainen ja aihetta välttelevä ilmapiiri siitä, kuka hullu menisi tuonne edustamaan PiKiläisiä ja esittelemään lajia. No kun ei hullua löytynyt oli tyhmän lähdettävä, siispä suostuin yhteisen hyvän nimissä. Täytyy mainita, että reitit olivat houkuttelevia: Carcass, Entombed, Slayer, Dream Evil, Stam1na, Sonata Arctica, Morbid Angelin tytöt, Killswitch Engage, Diablo, muutaman mainitakseni.
Joopasta joo... Lähestyminen oli suht hankalaton, joskin junattomalle hiukan haastetta antoi lähijunat, niiden lippusydeemit, vaihot ja monesko asema jos et kuulekaan kuulutusrouvan helmeilevän kuulasta jorinaa.. eli esim. yhteys Järvenpää-Pitäjänmäki. Mikäli selviäisin lähestymisestä, olisi minua vastassa paikallinen muuttolintu lapista.
Lapin muuttolintu Teemu toteaa ilosena tietokoneensa virtalähteen olevan paskana.
Pian oveen koputettiin ja saimme vielä köysistöömme kaksi dokua lisää. heillä oli takanaan jo neljänpäivän ilmanalaan totuttautuminen. No pojat passitettiin suihkuun ja sitte alko ollakin jo hoppu pääkallopaikalle. Perjantai tulisi olemaan haastavin päivä, koska piti juosta lavalta toiselle jotta näki mitä halusi. Enemmittä tarkasteluitta reitit Stam1na, ja Carcass saavat tähtiä. Säästyimme kommelluksitta ja ainoaksi tappioksi jäi moshpitissä hukkaamani vara-akut kameraan. No kun siellä kaatuu kameran kanssa selälleen, niin ei millän viitsi jäädä kyllä hapuileen paria patteria. Siinä on äkkiä uran vaihto edessä vaikkapa Saarioisille jauhelihamikropizzaksi. No tappiot eivät haitanneet. Kaksi viimeistä kipaletta kun olivat: Muuri, Lääke.
Hyrde från Stam1na hyräilee iloisena soittamaansa melodiaa, yleisön taputtaessa tekniselle taituruudelle
Raskaan tanssimisen jäläkeen hiukoo ja suuntaan nakkikopille, Kebappi tarjoillaan leivospaketin kokoisesta tuokkosesta ja myyjä osoittaa uhkarohkeutta pyytämällä 8e. Ei auta, on näläkä ja alueelta ei saa poistua. Kyllä ne telekkarissa totta puhu, ruoan hinta on noussut. Sama toistuu lauantaina, vitutti taas maksaa, ja myyjä hymyili tietäen kilohinnan nousevan keräilyshamppanjan tasolle.
No hö, jätkät on tullu tänne vaan syömään. -turhaantunut Mutkan Vekkeli huomauttelee
Kuin painottaaksen sanomaansa, Mutka ottaa hörät viinalla lantratusta jaffapullostaan ja toteaa asian olevan aivan toinen.
Lauantaina aamulla herään virkeänä ja nousen nauttimaan palautusjuoman. Eilinen tuntuu jäsenissä mukavasti. On sellanen olo etä on tehenykki jotain. Kuten eräs tuttava totesi: On ollu hauskaa kun vähä sattuu. Heikkisen Antti heräilee ja eiku mp3set laulaan ja kyllä nuo kaksi kosseliaki kömpii pystyyn. Sekoitettuani neljä väriaineettoman gainomaxin ja tuoremehun mixeriä, alammekin taas spekuloida milloin lähdemme liikkeelle. Nostattaakseen porukan taistelutahtoa, Heikkis-Antti soitattaa Kantri-Antero & rahtimiehiä ja Kumikamelia ja Teemu viimeistelee lössimme asenteen kohdalleen kappaleella Tuiran Miliisiä.
Mutkan Vekkeli toteaa maamme ulkopoliittis-sisäpoliittisen keskustoitumistilanteen vakavuuden.
Nyt ei ole mahoton hoppu koska Behemoth soittaa vasta 15:30. Muutenkin tarjonta on tänään höllempi ja antaa mukavasti aikaa raataamiseen ja virvokkeisiin. Juna-asemalla yritämme herättää pahennusta, mutta ei näin mukavan näköiset äitinpoijjaat ketään pelota. No konduktöri sentään kehoittaa poikia laittamaan urheilujuomat roskiin, josta ne kätevästi löytyvät, pystyyn asetettuina uudelleen, hänen poistuttuaan. Ammattimiesten kohtaaminen.
Koska minun ja Teemun on käytävä hakemassa festailuun paremmin sopiva virvokemalli, piipahdan myös Camussa hakemassa mankkaa. Se käsien kokaiini kun on kotona teheny katoamistempun. Mankat ja virvokehommat repussa suuntaamme jälleen lyhyelle nurmikkolorvailulle ja eiku sisälle. Päivän parhaat nousut tarjoaa mielestäni ruotsalaisten Dream Evil, sekä Suomen Juha Miedot:Diablo. Muu porukka taipui morbid angelin tyttöjen kannalle. hyvä sekin. Myöhemmin illalla Rumpaliystäväni Mutkan Vekkeli asettuu dualiin toisen Morbid Angelin paitaa kantavan törpöttelijän kanssa ja soitamme yhteispöytärummutteluna Morbid Angelin: Dawn of the Angryn alkusekunnit sateisella terassilla 38kertaa.
No sehän alako hiukoon, Eiku tuttu grilli alle ja Pystisläinen naamaan. Joka illan vakio, eikä pettänyt kertakaan. Toisin kuin rahatilanne, joka petti, mutta apu oli onneksi lähellä.
Su-aamu: kts. La aamu.
Sunnuntai aamuamme kävi piristämässä myös Kapteeni Sandells, näyttäen kuinka heviä tuutattiin Kotkassa 1864.
Ammattilaisvahvistuksemme. Vasemmalta: Mutkan Vekkeli ja Heikkis-Antti.
Sunnutain bändeistä minut saa hurraa, hurraa -huutoihin Killswitch enkjdcskkfvk. Kitaristi oli kyllä vetänyt muutaman kahvikupin liikaa. Hyvä meno ja niska tykkäs. Olin säästellyt viimoselle päiväälle hienoa Etelä-afrikkalaista punaviiniä ja nautin sen mausta täysin siemauksin kuunnelleen ikivihreitä orkesteri-vetoja, Sonata Arctican saadessa minut välistä yhtymään yhteislaulun, auringon valvoessa toimitusta. Olin topannut Tuskan. Kymmeneksi suuntasimme Teemun kanssa kämpille katsomaan Espanjan tyylittelyä euroopan mestaruuteen ja jätimme ammattilaiset kaverimme viimeistelemään Hellsingin valloituksena.
Sonata Arctica
post scriptum:
R-junassa istuessani olo on väsynyt mutta onnellinen, se on ohi, selevisin, ja nyt pääsee perheen pariin. Kännykkäni soi. Se on Heikkis-Antti.
-..huomenta.
- huomenta vaan
- tuli muuten Mutkan kanssa dokattua eilen, voin kertoa. Ootteko kämpillä, ollaan täälä Meilahessa ja tultas hakkeen kamat.
- , joo tota, Minä oon jo junassa ja Teemu lähti töihin, tuleepi illalla.
- ...voi paska.
