Pääsiäisenä tuli hankittua polvivamma. Jippiii! Nimittäin seuraavana aamuna viimeistään tiesi että nyt o jotain pieleessä, normi kävely otti kipiää. No mitäs se ny sitte haittaa. No EI VOI KIIVETÄ! No onneksi on Dave Mcleodin Blogi, jota olen lukenu ku raamattua. Sieltä olin vahingossa oppinu jotain nimeltä kuntoutus. Polvi nimittäin äityi niinkin pahaksi, että piti kuntouttaa. Liekö kyseessä pieni venähdys/revähdys.
No mutta tiiättekö mitä? Ai ette? No minä kerron.
Nimittäin pari päivää lepoa, kylmähoitoa ja buranaa. Sitten pikkasen päivittäin rasituksen kasvattamista. Kun polvi kesti arkiliikkumisen, sitten oli vuorossa kävelylenkki ja venytyksiä, ja Tulos: viikon kuluttua pystyin jo juoksemaan lyhyen aikaa.
Sitten kun piti kiivetä noita siirtomurkuloita, asenne muutos kohti köysikiipeilyä oli vielä tehtävälistalla. Polvi tuntui kestävän jo normikiipeilyliikkeitä, mutta ei mitään sirkustemppuja. Köysikiipeilyssä yleensä ei joudu tekeen moisia venytyksiä ja jalkakoukkuja joilla on kaikenlaisia hienoja nimä. Googlailin myös, että tämmöset vammat paranee 2-3viikossa. P..leen pitkä aika jos on näin kiviaddiktoitunut.
Niin no minä sitte köyen päähän ja pari nättiä reissua ja hoin itselle että mahtvaa kun ylipäätään saa kiivetä. Toimii...kuntoimii...ja välillä keivillä treenejä polvea varoen ja tunnustellen. (tässä kohtaa täytyy kiittää kotijoukkoja kärsivällisyydestä. Angstinen mies ei ole hyvää seuraa kenellekään;)
Sitten siinä vaan jotenkin kävi niin, että huomasin erittäin nopeasti ratkaisseeni itselleni tähän mennessä vaikeimman köysikiipeilyreitin liikkeet ja jäljellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vastata tilanteeseen ja kiivetä reitti. Tunne siitä, että se on oikeasti mahdollinen, tuli yllättäen kotona ja kädet ei lakanneet tärisemästä ja päivän täristyäni tein Timolle mahtavan tarjouksen: herää helekatin aikasin ja lähe minua varmistamaan. Itse et kerkeä todennäköisesti kiipeemään. No kuka tahansahan moiseen suostuu! Niin oltiin yks ke aamu Jaanankalliolla 8:30
Jännän koko haasteesta teki tilanne, että nilkkojensa murtaminen kyseisellä reitillä onnistuu kyllä yhdessä kohdassa, pieni moka vaan ja naps. Siinä on sellain pieni hylly johon on mahdollista tippua tietystä kohden. Mutta tuo kohta tuntui erittäin varmalta. Tuttu vääntö vatsassa (perhosia vai jopa harakoita) kertoi, että nyt se on koitettava. Muistan varmaan ikäni kun päätin kokeilla ja vedin köyden alas jotta aloitan. Kun ne pelkät jatkot roikkui siellä reitillä odottamssa minua. Suorastaan tuijottivat minua. Pientä ihmistä. Niin haavoittuvaista. Se oli jylhä näky.
Magma Red 6c+!
Oliko pikkasen hieno tunne ylhäällä!!! ja tämä tuli juuri nyt, koska minulle tuli se polvivamma ja piti vaihtaa köysikiipeilyyn. Mitä se elämä olikaan..
Reitti oli itselleni erittäin merkityksellinen koska muista kun ensimmäisen kerran 2005 tulin kalliolle ja tuo kohta vangitsi heti katseeni ja aattelin, että siitä ne ihmemiehet kiipee. Ja että, miten ihmeessä ne sen tekee ja että minä en ikinä a)uskalla, b)pysty kiipeen tuota kohtaa. Se oli vaan niin hurjan näköinen.
Nyt olen sen tehnyt.
Vamman seuraukset jatkuivat ja pari viikkoa edellisestä juhlistin vappua uudella vaikeusaste ennätyksellä:Haloo 7a.
Polvelle kuuluu nyt ihan hyvvee. Ei ole vielä aivan entisensä. Kestää kuites taas pienoiskiipeilyn. Ja sitä on nyt tehty. Kotikivellä Kuralassa näin yhden kohdan nyt uusin silmin. Vierailin intensiivisesti 3 päivänä paikalla ja hikoilin sinne uuden reitin Kurala-traverse, vaikeutta n6C. Tämäkin oli kaikkinensa hieno matka, koska katselin kohtaa jo 3vuotta sitten ja joka kesä sen jälkeen kokeilin kohtaa,mutta en löytänyt otteita vasta kun tänä keväänä. Käviköhän joku asentamassa ne sinne..? Timo et kai vaan...
Sitten viime to olin Pinsiössä maistelemassa vähän muuta maailmaa ja tulos oli musertava. En vieläkään oikein kai käsitä mitä tuli tehtyä:
Tikkilista( egoilua siitä kuinka hyvä on ollut):
-Retki-Dikter 7A+
-Helmi 7A flash
-Ryöstöretki 6C+
-Namukas 6C
-Hirvitatska (seisomalähtö) 6A+ flash
-Keskari (slabi) 6A flash
Plus todella hyvää yrkkää ts. aivan kiivettävissä ja tätä lähen kyllä koittaan tänä kesänä. Ja äkkiä: delirium trementes(?) 7A+/7B. En uskonut, että saan itsenäni maasta ylös ja miehän kiipesin jo käytänössä vaikeimmat muuvit... siis hä.. Mitähän aamukahviin jää keittimen putkista..
Helmi 7A, flash.
ps.Timo: oiskohan paikallaan tiettyjen vaikeustasojen tarkastaminen(vrt.tikkilista)
