Olimmepa Ahvenamaalla tossa männä vappuna. Punkkikammon ja laivafobian työstöön käytetty kaksi vuotta tuotti tulosta ja 2/3osaa PiKiläisiä hyppäsi vapunpäivänä klo 5 aamulla autoon. ...Olihan muuten vappuaatto. vesiselevänä ja aikaisin petiin. aamulla klo 5 autonratissa. ..muut tuli vasta baarista! entiä.. no eniveis,
Soitin koko menomatkan Turkuun swedumetallia, jotta vierustoverini hikeentyisi ja minulla olisi henkinen yliote iltapäivän kiikuilla. Aamukahvin tuottama tyhjennys jäi jostain syystä tulematta ja kun ohitimme forssan bensikset, tunsin ytimissäni että tästä ei hyvää seuraa... noh, siinä sitten hetken päästä ajelin suoli pinkeänä koodaten auki olevaa tankkauspaikkaa wc-palveluineen.
Tulihan se... se bensa-asema nimittäin. Helevetti, että on kovaa se puolimetriä halkasijaltaan olevassa rullassa oleva, itsestään katkeileva, wcpaperi. Sillä kun joutuu työstään vähän enemmän niin... vieläkin riipoo persettä ku ajattelee.
Laivaan löysimme hyvin ja ajoissa johtuen allekirjoittaneen loistavasta aikataulutuksesta. Laivan rappusten alla torkkuessamme saimme ohikulkeneilta valveutuneilta naishenkilöiltä kommentin: "Voi poikarukkia, ovat väsyneitä ja lattialla joutuu nukkumaan...Kyllä jotkut on sitten köyhiä." -Right on!
Alkossa eli tutummin tax free:ssä tapahtu kummia. Olin selannu koko aamupäivän tuotevalikoima-lehteä. Pitkän, ammatillisen valinnan jälkeen olin päätynyt tiettyihin viineihin. Väkevät sitten tullessa. No kun kävelin kuin maailman omistaja, varmana oman valintani täydellisyydestä, tuotekorille se oli TYHJÄ! Muualla oli pulloa pullon vieressä, mutta minun pulloni oli viety. Muut matkustajat varmaan huomasivat ammattimaisen asenteeni, kun rappusten alla aiemmin valikoin tuotteita ja heidän on täytynyt kuulla mihin viinin päädyin. tai sitten yläkerran ukko yrittää viestittää miulle jotain..hmm. No tein muutamia pikaisia valintoja pelkästään viljelyalueen perusteella. Olutkeissi vielä ja kassalle. Kassalla iskee hätä, kiikkuväkevä-puuttuu. Löydän viimeisen pienen Jägerin. Yläkerran Ukko päättää tälllä kertaa opastaa kaveriani. Hän järjetää tälle myös jägerin. Viestikanavana toimi tällä kertaa kassaneiti, joka estelyistä huolimatta haki ko.pullon muualta.
Ei uponnu! Ahvenanmaalla koin valaistuksen! Tulevaisuuteni on nyt selvä. Muutamme perheeni kanssa Affikselle. Luen lastentarhanopettajaksi, menen töihin ahvenanmaalle ja kodin hommamme Lumparlandista. ahh.
Maa on pieni. Tuosta vain olimme perillä pohjois-ahvenamaalla, Getalla. ajoaika n.25min. -(Miettikkää mitä säästän bensakuluissa, kun muutamme ahvenamaalle.) Kaveritkin olivat jo Getalla, tosin yhen auton takana. Joten himmailtiin siinä puoli tuntia, kunnes huomasimme toisemme. Kättelyt, nimet ja matkaan. Crazy-MikeTours:n matkanjohtaja oli ystävällisellä päällä ja veikin meidät maisemareitin kautta, huolimatta asiakkaiden vastustuksesta.
"eiku niin, toi on toi..." eksyksissä ollaan.
No löyty, löyty. Ja mieletön säntäily kivillä alkoi. Vetäsin siinä heti kunnon pumpit käsiin. Senhän jälkeen kiikku kulkee. No lopulta kiikku jostain syystä kulki ja tuloksena Martikainen meni ekalla. Muutakin mukavaa oli, joskin olut oli unohtunu autoon.miten hitossa... . ainiin henkinen yliotteeni ei auttanut. Timo kiipesi kaiken eteen tulleen. no sen ei olukaan tarvinnu ajaa ja huolehtia jaostomme logistiikasta. Oli siis tuoreilla jaloilla liikkeellä.
Timo paukuttelee henkseleitä
<-- matkanjohtaja Crazy-Mike näyttää miten kuuluu tehdä.
Illalla päätän ottaa löysät pois heti alakuunsa, niin voipi sitten keskittyä kiikkuun. Pidän myös näin ollen huoli jaostomme tarkoitusperistä. Greidispekulointi sujuu hyvin. Saunassa on hyvät löylyt ja ulkomaan matkaseuramme tanssii loppuillasta pöydällä. Jätän tansssin väliin. Tosimies ei tanssi.
Seuraavan päivän aamussa on jotain kummaa, se tulee aikasemmin kuin yleensä. Varmaan johtuu aikaerosta.. No, onnistun hienosti röyhtäisyn jälkeen saavuttamaan jälleen Getan kalliot. Myös tanssiva ulkomaan ystävä kävelee äänettä perille. Hieno mies. Perillä tihkuttaa hieman, joten perustamme Tanssivan ystäväni kanssa leirin. Jaostomme toinen jäsen-Timo päättää kuitenkin kiivetä tihkusateesta huolimatta. no menkööt.
saetta pitelee.. etualalla Tanssiva ulkomaan ystävä, miut löyätte taka-alalta
Minkä reissun tahansa kullaksi kääntävä trangia-ruokailu pelastaa jälleen päivän. Pastan jäläkeen fiilis on hyvä ja päätän kokeilla kiikkua. seuraa hienoa teknistä taistelua, sekä pari flashia lissää. Ja kun ahvenanmaalla ollaan niin Hammas-reitillä on pakko käydä jokaisen plösön edes roikkumassa. Jaostomme kunnostautuu jälleen kiipeilynkin saralla ja Timo vetää yhen tosi vaikian ja tutustuu kunnioitusta herättävällä tavalla Super-Martikaiseen joka on on jo TOSITOSIVAIKIA+. Jätkät hätistää minut kivltä kuitenkin juuri kun alan lämmetä. on kuulemma joku kello niin palijon, minä en sitä kelloa kyllä nähnyt.
flashin' out @ Å
Illalla otamme hallitusti pientä lämpöä oluella ja viinillä. Saunassa en ole aivan hereillä heti alusta ja joudun löylymiehen paikalle. (alalaude, ei lämpöä, palijon työtä) Greiditkin hoidetaan taas mallikkaasti. ja Kun Timo pesee hampaita, on se oiva merkki oikeasta nukkumaanmeno ajasta.
Lauantai on reissumme kohokohta. Suuntaamme kauas fågelbergetiin tai joku semmonen. Sielä on mahdollista löytää myös mystinen Zen. Aamu tulee taas niinkuin ennen. Huh. Se ei siis ole pysyvästi muuttunut. Tänään velatkin on saatavia. Tällä kertaa matkanjohtajamme päättää käyttää perusvarmaa reittiä, joka tarjosi myös hiemoja maisemia. Saapuminen on aurinkoisella säällä HIENO. Menkää käymään.
Olen salaa haaveillut kiipeäväni täällä ensimmäisen Vaikean reittini. Nyt se on tuolla edessäni ja kohtaaminen tulee tapahtumaan. On perhosia mahassa. Kiikuttelemme kuitenkin, kuin kiusoitellaksemme, muita reittejä lähimaastosta. Lopulta en kestä, vaan liityn pieneen joukkoon yritteliäitä ihmisiä Puerto Ricon juurella. JA SEHÄN PERKELE LOPULTA MENI! Yläotteella järjestin ylimääräistä jännääkakkaa, kun krimppi luisti ehkä puoli milliä. Huhhuijjaa Ne maisemat reitin päällä ja ja kannustajien taputukset alhaalta ja euforinen tunne siitä että saavutti jotain... Kunpa loput perheestämme olisi voinut kiivetä kanssani tätä huimaa 3m matkaa. Istun tovin ylhäällä ja nautin elämästä. Loppukausi kiipeilyn saralla on nyt plussan puolella ja paineeton. Saavutin sen mitä hain.
Kuin kermaksi kaulle, loppuseurueemme tulee yksitellen myös kyseisen murkulan päälle! on se pienoiskiipeily hieno laji.
Matkanjohtaja PuertoRicossa.
Seuraa vapautunutta tunnelmaa ja pienoiskiipeilyä as it should be. Sitten olemme valmiit etsimään Zeniämme. Reitin juurella sitä on aika sanaton. Aika kaivaa trangia esiin. nyt täytyy rauhoittua.
Kun on aika syödä ja kutsun Timoa nimeltä saan vastaukseksi hätäisen: "nyt ei ehi". Katson selkäni taakse ja huomaan Timon olevan melkein Zenissä. Hän mantraa ja mantraa mutta ei aivan pääse tunnelmaan. Yhtäkkiä miestä ei näy missään. Vieritän katsettani ympäri kallioista saarta. Ei näy. Kunnes saaren korkeimmalla kohdalla aurinkoa vasten erottuu kivitornin päällä kiipeilykengät. Nousen hiukan ylemmäs ja harjanteen toiselta puolelta erottuu myös kiipeilijän, tarkemmin katsottuna pienoiskiipeilijän, rauhallinen, nöyrä ja samalla uljas figuuri. Se näyttää katsovan auringon suuntaan kohti merta. Se on Timo. Aikaa menee, mutta en tiedä kuinka paljon. On tapahtumassa jotain. Timo palaa harjanteelta.
Zen löysi Timon.
Alla vielä muutama räpsy reissulta:
Zen. Ei menny, Timolla meni
Ei menny, Timolla meni
Ei menny, Timolla meni
Illan Viimeiset Hitaat.
kuvat : Timo, Teksti Diesel-Zami.